Uniapnea

 Miten sain unipneadiagnoosin

Kerron vaikka hävettää niin voisin laiskiaisen lailla roikkua lehvästön seassa parikin vuotta 😳 

Vuonna 2020 painoa oli kertynyt sellaiset lukemat että jätän sen vielä kertomatta mutta luku on suuri. Ja vointini oli todella huono, vaikka en sitä sillä hetkellä tunnistanut. Tai tunnustanut. Olin aika velho hämäämään itseäni. Olin kipeä, siis todella kipeä, näkymätön kipusairaus otti melkoisen otteen minusta. 

Toisena juttuna, nukkuessa hikoilin kuin rankka sade ja pissalla kävin niin monesti että sekosin laskuissa. Vaikka nukuin kuinka kauan tahansa nähden ruusunpunaisia kauniita unia, niin silti olin väsynyt koko päivän. Oli aika älytöntä aikaa se. Verenpaine huiteli todella korkealla hipoen kuuta ja tähtiä.

Kunnes jälleen kerran käydessäni lääkärissä sain lähetteen unipolille ja sitä kautta laitteiston kotiin, jolla rekisteröitiin yöunen tapahtumat. 

Sain hyvät ohjeet miten ja mihin mikäkin osa kiinnitetään ja helposti se onnistui. Minun unta piuhat ei pahemmin häirinneet, nukuin ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Laitteet saa nykyään kotiin, onneksi ei tarvi enää nukkua missään sairaalassa tämän operaation vuoksi.

Aamulla laitteen sai palauttaa ja hoitaja alkoi saman tien purkamaan rekisteröintiä koneelle. Siinäpä hetken huokaili ja katseli koneen ruutua hän tuumasi ettei ole monesti niin pahoja katkoksia nähnyt ja lupasi että kertoo niistä pikapuolin lääkärille. Vastaanottoaika tulee sitten kirjeellä. Mikäpä siinä, kotiin sitten vaan.

Ei kun ei sittenkään.... 

Ei ehtinyt kirje saapua. Pääsin muutaman kilometrin kotiinpäin kun puhelin soi ja hoitaja soitteli että tulehan takaisin, lääkäri ottaa nyt heti vastaan.

Niinhän siinä kävi että c-pap-laite  sieltä uudeksi kaveriksi tuli. Minulla todettiin vaikea uniapnea. Jokseenkaan se ei minulle yllätyksenä tullut. Olin lähetteen jälkeen lukenut uniapneasta ja oli niin selviä oireita jotka puhuivat sen puolesta.

Lääkäri ehdotteli painonpudotusta ja taisipa laittaa lähetteen lihavuusleikkaukseen. 

Ja arvata saattaa että vetelin herneet nenään. Mielessäni ärsyynnyin  koko lääkäriin. Eihän sitä painoa nyt niin paljoa ole...... paskat kun en vaan halunnut sitä hyväksyä. Ihmismieli on siitä jännä kapistus että se pystyy blokkaamaan tosi asiat, jos vaan itse  kovasti uskoo siihen mitä ajattelee. Vastaanotolla käyttäydyin kuitenkin hyvin enkä näyttänyt tunnetilaani. Olenhan kiltti ja kuuliainen kansalainen ja oikeassahan se lääkäri oli.

Siitäpä se sitten alkoi, uusi vaihe minun elämässäni. Pari iltaa meni harjoitellessa hengittämistä laitteen kanssa ja yllättävän kivuttomasti sujahdin maskin kanssa nukkumiseen.

Ja jo ensimmäisistä päivistä lähtien huomasin olossa muutoksia. Tai pitäisikö sanoa että öistä sillä vessareissut ja yöhikoilu jäi heti pois. Myös jatkuva väsymys oli tiessään. Maailma ikään kuin kirkastui ympärillä.

Uskomatonta kuinka paljon siitä oli minulle apua. Tietysti oli öitä jolloin kirosin koko kapistuksen olemassa olon, milloin oli letku solmussa tai maski vuotaa joka puolelta että hiukset vaan hulmuaa päässä. Jos se ongelma alkoi jo illalla ja vaikka miten asettelit ne uuteen uskoon kasvoille, niin ongelma jatkui kuitenkin läpi yön. Se oli kummallista 😧 Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen tähän puhkuvaan ja tuhisevaan unikaveriini. Ja kiitollinen siitä kuinka nopeaan sain koneen käyttööni. Nyt saattaa joutua jonottamaan kuukausia.

Tästä seuraa vielä myöhemmin jatkotarinaa, mitä sitten tapahtui. Lääkärin sanat kun jäi jostain syystä itämään mieleen…..