Valmista kukkakaalista maistuva pyree tai sosekeitto

Kotimaisen kukkakaalin satokausi on parhaillaan ja hintakin on suhteellisen edullinen. Kukkakaali on loistava ja monipuolinen kasvis. Se sisältää runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita. Laitan tähän ohjeen ihanan samettisen pehmeästä kukkakaalipyreestä, jossa hyödynnetään koko kaali lehtineen ja varsineen. Valmis pyree on kauniin vaaleanvihreä.

Ainekset

• Kukkakaali
• Sipuli
• Suola
• 2 rkl mascarpone juustoa

Huuhdo ja pilko kukkakaali lehtineen ja varsineen paloiksi.

Pilko myös sipuli.

Keitä tai höyrytä  kaali- ja sipulipalat kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Kaada vesi pois. Voit ottaa keitinvettä talteen, jos haluatkin tehdä keittoa. Sitten vain surautat pehmeät kaalit ja sipulit sauvasekoittimella soseeksi ja lisäät loppuvaiheessa mascarponen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Ja pyree onki jo valmis. Helppoa. Jos haluat tehdä sosekeiton, niin lisää tarvittava määrä keitinvettä tässä vaiheessa ja sekoita. Ja näin sinulla on valmis ruoka.

Pyreen voi syödä lihan tai kalan lisäkkeenä oman mieltymyksen mukaan. Tai ihan sellaisenaan, kevyt maistuva lounas.

Sokeri koukuttaa

Joskus tuntui, että voisin elää pelkillä makeilla herkuilla. Aamukahvin seurana ihanan iso korvapuusti kunnon raesokeri kuorrutuksella. Päivällä voi sitten jälkkäriksi ottaa vaikka palan syntisen tahmaista suklaakakkua. Illalla voi vielä herkutella kunnon jäätelöannoksella, kaikilla lisukkeilla tietenkin. Muutoinhan se olisikin aika tylsän näköinen. Ja ettei vaan sokerit pääse liian alas niin joka välissä voi ottaa muutaman irtokarkin. Sehän on jo perheellekin eduksi, että äiti on iloinen, eikä ole kärtyinen verensokerin tehdessä rajun alas laskun.

No ei sentään minun päivät noin kuluneet, mutta välillä tuntui ettei paljoa tuosta puuttunutkaan. Sokeri oli kyllä suuressa roolissa minun syömisissä.

Kauppojen hyllyt notkuu mitä ihanimpia sokerisia herkkuja. Paistopisteeltä leijailee aivan ihana tuoreen pullan tuoksu ja kuin ihmeen kaupalla pussillinen lämpimiä herkkuja onkin ilmestynyt ostoshihnalle. Kuka ne siihen laittoi? Ja kätevästi vielä ehtii napata ne suklaapatukat kassalla, vaikka karkkihyllyllä päättäväisesti päästiin jo ohi niistä kävelemään. Niin heikko voi olla ihmismieli. Sokeri tekee ihmeitä.

En tiedä sitten, miksi näitä sokeria sisältäviä tuotteita on niin moneen lähtöön ja niitä on aivan mahdottomasti kaupoissa. Monet terveellisiksi välipaloiksi mainostetut tuotteet sisältävät hurjan määrän sokeria ja eivätkä ole edes ravitsevia. Kyllä tarkkana saa olla. Aineosaluettelot on usein niin pienellä, ettei sitä edes meinaa nähdä ja saatikka sitten ymmärrä mitä siellä lukeekaan. Murot, myslit ja jukurtit on kyllä tarkkaan katsottava, sillä lisätyn sokerin määrä voi yllättää runsaudellaan.

 

Oletko huomannut että himoitset sokeria vaikka tiedostat ettei liika syönti tee hyvää? Sokeri kun vapauttaa meissä mielihyvähormoneja, niin se saa sinut halumaan uuden sokeriannoksen. Osa ihmisistä luonnostaan koukuttuu herkemmin sokeriin ja silloin varsinkin on hyvä olla tarkempi sen kanssa.

Oliko minun herkkujen napostelu reagointia tylsyyteen tai stressaavaan tilanteeseen. Tai ihan vaan totuttu tapa tai pelkästään puhdas sokerikoukku? Ehkä noita kaikkia. Liiallinen sokerin käyttö minulla sekoitti myös nälän- ja kylläisyydentunteet. Nälkä oli jatkuvasti ja kylläisyyden tunne tuntui puuttuvan kokonaan.  

Sokeri ei pidemmän päälle ole hyväksi myöskään suolistolle. Sillä suolistossa sokerilla elävät huonot bakteerikannat ottavat valtaa itselleen, niin sokerin himo vain kasvaa. Myöskin se vaikuttaa huonosti niihin bakteereihin jotka pitävät huolta vastustuskyvystä ja ruoansulatuksesta. Suolisto kuitenkin on hyvä pitää kunnossa ja ei ole tuulesta temmattu sanonta että suolisto on toiset aivomme.

 

 

Esimerkiksi rasva maksa, hormonihäiriöt, keskittymisvaikeudet ja masennus ovat sairauksia joihin liiallinen sokerin käyttö voi vaikuttaa. Silloin kehossa usein jyllää myöskin se salakavala matala-asteinen tulehdus ja se taas vaikuttaa moniin kroonisiin sairauksiin. Itselläni on kokemusta tästä matala-asteisesta tulehduksesta sen verran, että kun jätin sokerin pois ruokavalioista, niin tulehdus oli taakse jäänyttä elämää.

Oikeasti omaa sokerin syöntiä on hyvä pitää silmällä. Siitä ei ole hyötyä sinun elimistölle, mutta haittaa voi olla senkin edestä. Toisille sopii että vähentää sen syöntiä rutkasti ja sitten on niitä toisia niin kuin minä, joka pitää ruokavalionsa mahdollisimman sokerittomana. Olen huomannut nyt, kun joskus sokeria syön, (juhlissa vaikka täytekakkua) niin ei siihen yhteen kertaan jää enää koukkuun. Pystyn lopettamaan sen ihan hyvin siihen. Sokerikoukku on osaltani selätetty.

 

 

 

 

Uniapnea jatkoa

Uniapnea diagnoosi muutti elämän suuntaa

Kerroin aiemmin suurin piirtein oman polkuni uniapnea diagnoosiin, niin nyt aion kertoa mitä lääkärin sanat saivat aikaan. Oli muuten tosi ihmeellistä mikä vaikutus sillä laitteella oli. Maailmasta hävisi se harmaa sumukerros, ihan kuin silmät olisi avautuneen pitkästä horroksesta. 

Päivisin alkoi olemaan enemmän aikaa kaikelle touhuilulle, kun jatkuva väsymys väistyi. Lääkärin muka loukkaavat sanat ilmeisesti jäivät alitajuntaan, kun aloin kuitenkin pikku hiljaa miettimään, miten pääsisin painonpudotuksen alkuun nätisti. Olin karpannut aiemmin, joten hyvää pohjatietoa hiilareista oli jo valmiina. Siitä oli helppo aloittaa. Tarkoitus ei ollut muuttaa koko elämää päälaelleen kerralla ruokavalion suhteen, mutta niin siinä taisi kuitenkin käydä. Tutkin instagramista paljon keto-sivustoja ja ostinkin jonkun lyhyen kurssin. En enää muista kenen, mutta sillä pääsin nopeasti kiinni ketoilun uusiin  saloihin. Aika paljon helpompaa se olikin, kuin toistakymmentä vuotta sitten. Nyt on paljon jo tuotteita, mitkä vaan voi ostaa kaupasta, kun ennen kaikki oli oman valmistamisen varassa. 

Ranskalaiset ei kuulu enää minun lautaselle.

Liikkuminen alkoi kiinnostaa. Se vaan oli vaikean takana, kun sitä painoa oli kertynyt niin pirusti. En sitäkään koskaan itselleni tunnustanut, että paino voi haitata liikkumista, Se johtui vaan kivuista. Niin varmasti tekikin, liikkuminen oli hankalaa kivun vuoksi. Mutta kivut osittain tuli siitä valtavasta ylipainosta. Kuitenkin hammasta purren aloitin kävelyn. Ensi alkuun vaan muutamia satoja metrejä, kerran pari päivässä. Ihan mukavasti alkoikin sadat metrit vaihtumaan kilometreiksi. Selkäkipu kyllä hävisi. Fibrokivut on ja pysyy, ne ei liikkumalla katoa mutta alkoivat pysymään paremmin hallinnassa. 

Kivut kestää paremmin musiikkia kuunnellessa.

En voinut kuvitellakaan kuinka paljon aloin pitää rauhallisesta kävelystä. Olen aina inhonnut sitä. En lenkkeillyt laihtuakseni, ne määrät ja niillä sykkeillä lisäsivät paremminkin kestävyyttä ja aineenvaihdunta varmasti alkoi toimimaan paremmin. Pääasia oli että se tuotti itselle hyvän olon.

Paino alkoikin tippumaan. Ja syksystä seuraavaan kesään mennessä sitä olikin lähtenyt 30kg. Ei ihme että liikkuminen ja eläminen olikin huomattavasti helpompaa ja vaatteet kävi väljiksi.

Mutta ongelmat alkovat c-pap-laitteen kanssa. En pystynyt kunnolla sen kanssa nukkumaan. Minulla menee nenä tukkoon aina kun laitan makoilemaan, niin nenämaskit oli poissa käytöstä. Jäljelle jäi vain suun ja nenän peittävä maski ja se ei asettunut millään enää kunnolla kasvoille. Unihoitaja katseli alkukesän unitietoja ja sanoi että tehdään se unirekisteröinti uusiksi, nyt on jotain kummallista.

Sainkin omasta terveyskeskuksesta laitteet lainaan ja nukuin taas hyvin kun maskia ei tarvinnut pitää.

Pari viikkoa myöhemmin unihoitaja soitteli tuloksia. Minun uniapnea oli historiaa. Painon laskeminen auttoi siihen, ettei hengitystiet mene enään öisin tukkoon ja sain luopua koko laitteesta. Maski olikin jäänyt liian suureksi kaventuneisiin kasvoihin, ettei se istunut millään paikalleen. Sillä sen kanssa oli niitä ongelmia. Voi sitä ilon tunnetta kun sain kaverista luopua ja kuinka kiitollinen olenkaan sille ja lääkärille että sain vaihdettua elämäni suuntaa. Piti vain ensin itsellä hyväksyä tosi asiat ja alkaa työstämään muutosta. Ei se helppoa ollut, vaikka niin voi ehkä kirjoituksesta luulla. Ehei, monet itkut tuli itkettyä ja turhauduttua, vaan periksi en antanut.

Onko sinulla kokemuksia uniapneasta? 

Kehopositiivisuus on kirosana

Kehopositiivisuus

Tästä se jaksetaan käydä vääntöä. Kehopositiivisuus on keksitty vain, jotta  lihavat voi lihoa rauhassa lisää ja täten kuormittaa terveydenhoitoa. Tai kehopositiivisuus on sitä että kannustetaan ylipainoon ja lihavuutta pitäisi ihannoida. Läskiaktivismi kukoistaa.

Sehän on vissi ettei tämä ole kehopositiivisuuden tarkoitus. Entäpä sitten hoikka, jopa liian laiha ihminen, ei hänelle voi mennä sanomaan että laihduta vielä 5 kiloa. Kun ei ole mistä laihduttaa. Kehopositiivisuus koskee ihan yhtälailla tätä hoikkaakin ja normaalipainoista, eikä silloin ihannoida ylipainoa. Kehopositiivisuus koskee meitä kaikkia, ihan jokaista yksilöä.

Aivan totta että runsas ylipaino voi aiheuttaa eri sairauksia. Tai ainakin altistaa niille. Jokainen tämän tietää ja varsinkin se ylipainoinen. En usko että kovinkaan moni meistä haluaa tieten tahtoen olla ylipainoinen.  Voin ainakin omalta kohdalta sen sanoa, että liika oli liikaa. Vaikka mittareiden mukaan on vieläkin ylimääräistä, niin silti olen jo itseeni ja saavutukseeni tyytyväinen. Minun kohdalla painon pudotus toi terveyttä lisää ja sehän olikin suurin kannustin minulla, että jaksoin jatkaa elämäntapamuutosta. Ja piru vie jatkan sitä yhä, että eiköhän tätä uutta normaalia voi jo sanoa elämäntavaksi. Jihuu! 

Kehopositiivisuuden päätarkoitus kuitenkin taitaa olla se, että kaikki kehot on samanarvoisia. Joltakulta saattaa puuttua jalka, toisella on kasvoissa sairauden aiheuttamia muutoksia tai joku on syntymästä saakka ollut hieman tavanomaisuudesta poikkeava. Yks jos toinenkin saattaa ihon väriltään olla tummempi. Eräät on liian hoikkia ja sitten on taas meitä joilla on muutama makkara kasvanut liikaa. Mutta meillä kaikilla on oikeus näkyä. Olla ja elää. Kyllä on ollut aika jolloin olen hävennyt itseäni ja pysytellyt omissa oloissani niin paljon kuin mahdollista. Siitäkin tulee lopulla kierre ja pahoinvointi lisääntyy. Nyt olen jo häpeän paremmalla puolen, minäkin haluan nähdä ja kokea vielä vaikka mitä. Tee sinäkin niin, olet millainen hyvänsä. 

Jos kehopositiivisuus on kirosana, niin vaihdetaan se kehorauhaan.

Annetaan kaikille kehorauha!

Raejuustopannukakku (jauhoton ja sokeriton)

             Raejuustopannari

Tämä oivallinen herkku käy moneen ruokavalioon. Minä kun olen ketoileva herkkuberberi niin tämä on juuri sellainen mitä syön, ilman että pikkusieluinen omatunto tulee takomaan takaraivoa sorkkaraudalla. Menee lapsillekin ihan täydestä ja on ruokaisa. Voi syödä makealla tai suolaisella lisukkeella. 

Netistä löytyy useampiakin samantyylisiä ohjeita ja olen tämän mieleisekseni muokannut. 

Tarvitset :

• 3 munaa
• 0,5dl sulatettua voita
• 0,5dl kermaa
• 1tl leivinjauhetta
• 1rkl psylliumia
• 250g raejuustoa

Uunin lämpötila 200 astetta.

Laita ainekset kulhoon ja surauta ne sauvasekoittimella tasaiseksi taikinaksi.

Kaada taikina voideltuun vuokaan (puolen pellin kokoiseen) ja paista 20-30min kunnes pinta on kauniin ruskea.

 

Tässä on vaniljajauheella maustettua kermaa ja sokeritonta vattuhilloa.

Ja ei kun syömään!

 

Uniapnea

 Miten sain unipneadiagnoosin

Kerron vaikka hävettää niin voisin laiskiaisen lailla roikkua lehvästön seassa parikin vuotta 😳 

Vuonna 2020 painoa oli kertynyt sellaiset lukemat että jätän sen vielä kertomatta mutta luku on suuri. Ja vointini oli todella huono, vaikka en sitä sillä hetkellä tunnistanut. Tai tunnustanut. Olin aika velho hämäämään itseäni. Olin kipeä, siis todella kipeä, näkymätön kipusairaus otti melkoisen otteen minusta. 

Toisena juttuna, nukkuessa hikoilin kuin rankka sade ja pissalla kävin niin monesti että sekosin laskuissa. Vaikka nukuin kuinka kauan tahansa nähden ruusunpunaisia kauniita unia, niin silti olin väsynyt koko päivän. Oli aika älytöntä aikaa se. Verenpaine huiteli todella korkealla hipoen kuuta ja tähtiä.

Kunnes jälleen kerran käydessäni lääkärissä sain lähetteen unipolille ja sitä kautta laitteiston kotiin, jolla rekisteröitiin yöunen tapahtumat. 

Sain hyvät ohjeet miten ja mihin mikäkin osa kiinnitetään ja helposti se onnistui. Minun unta piuhat ei pahemmin häirinneet, nukuin ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Laitteet saa nykyään kotiin, onneksi ei tarvi enää nukkua missään sairaalassa tämän operaation vuoksi.

Aamulla laitteen sai palauttaa ja hoitaja alkoi saman tien purkamaan rekisteröintiä koneelle. Siinäpä hetken huokaili ja katseli koneen ruutua hän tuumasi ettei ole monesti niin pahoja katkoksia nähnyt ja lupasi että kertoo niistä pikapuolin lääkärille. Vastaanottoaika tulee sitten kirjeellä. Mikäpä siinä, kotiin sitten vaan.

Ei kun ei sittenkään.... 

Ei ehtinyt kirje saapua. Pääsin muutaman kilometrin kotiinpäin kun puhelin soi ja hoitaja soitteli että tulehan takaisin, lääkäri ottaa nyt heti vastaan.

Niinhän siinä kävi että c-pap-laite  sieltä uudeksi kaveriksi tuli. Minulla todettiin vaikea uniapnea. Jokseenkaan se ei minulle yllätyksenä tullut. Olin lähetteen jälkeen lukenut uniapneasta ja oli niin selviä oireita jotka puhuivat sen puolesta.

Lääkäri ehdotteli painonpudotusta ja taisipa laittaa lähetteen lihavuusleikkaukseen. 

Ja arvata saattaa että vetelin herneet nenään. Mielessäni ärsyynnyin  koko lääkäriin. Eihän sitä painoa nyt niin paljoa ole...... paskat kun en vaan halunnut sitä hyväksyä. Ihmismieli on siitä jännä kapistus että se pystyy blokkaamaan tosi asiat, jos vaan itse  kovasti uskoo siihen mitä ajattelee. Vastaanotolla käyttäydyin kuitenkin hyvin enkä näyttänyt tunnetilaani. Olenhan kiltti ja kuuliainen kansalainen ja oikeassahan se lääkäri oli.

Siitäpä se sitten alkoi, uusi vaihe minun elämässäni. Pari iltaa meni harjoitellessa hengittämistä laitteen kanssa ja yllättävän kivuttomasti sujahdin maskin kanssa nukkumiseen.

Ja jo ensimmäisistä päivistä lähtien huomasin olossa muutoksia. Tai pitäisikö sanoa että öistä sillä vessareissut ja yöhikoilu jäi heti pois. Myös jatkuva väsymys oli tiessään. Maailma ikään kuin kirkastui ympärillä.

Uskomatonta kuinka paljon siitä oli minulle apua. Tietysti oli öitä jolloin kirosin koko kapistuksen olemassa olon, milloin oli letku solmussa tai maski vuotaa joka puolelta että hiukset vaan hulmuaa päässä. Jos se ongelma alkoi jo illalla ja vaikka miten asettelit ne uuteen uskoon kasvoille, niin ongelma jatkui kuitenkin läpi yön. Se oli kummallista 😧 Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen tähän puhkuvaan ja tuhisevaan unikaveriini. Ja kiitollinen siitä kuinka nopeaan sain koneen käyttööni. Nyt saattaa joutua jonottamaan kuukausia.

Tästä seuraa vielä myöhemmin jatkotarinaa, mitä sitten tapahtui. Lääkärin sanat kun jäi jostain syystä itämään mieleen…..