Uniapnea jatkoa

Uniapnea diagnoosi muutti elämän suuntaa

Kerroin aiemmin suurin piirtein oman polkuni uniapnea diagnoosiin, niin nyt aion kertoa mitä lääkärin sanat saivat aikaan. Oli muuten tosi ihmeellistä mikä vaikutus sillä laitteella oli. Maailmasta hävisi se harmaa sumukerros, ihan kuin silmät olisi avautuneen pitkästä horroksesta. 

Päivisin alkoi olemaan enemmän aikaa kaikelle touhuilulle, kun jatkuva väsymys väistyi. Lääkärin muka loukkaavat sanat ilmeisesti jäivät alitajuntaan, kun aloin kuitenkin pikku hiljaa miettimään, miten pääsisin painonpudotuksen alkuun nätisti. Olin karpannut aiemmin, joten hyvää pohjatietoa hiilareista oli jo valmiina. Siitä oli helppo aloittaa. Tarkoitus ei ollut muuttaa koko elämää päälaelleen kerralla ruokavalion suhteen, mutta niin siinä taisi kuitenkin käydä. Tutkin instagramista paljon keto-sivustoja ja ostinkin jonkun lyhyen kurssin. En enää muista kenen, mutta sillä pääsin nopeasti kiinni ketoilun uusiin  saloihin. Aika paljon helpompaa se olikin, kuin toistakymmentä vuotta sitten. Nyt on paljon jo tuotteita, mitkä vaan voi ostaa kaupasta, kun ennen kaikki oli oman valmistamisen varassa. 

Ranskalaiset ei kuulu enää minun lautaselle.

Liikkuminen alkoi kiinnostaa. Se vaan oli vaikean takana, kun sitä painoa oli kertynyt niin pirusti. En sitäkään koskaan itselleni tunnustanut, että paino voi haitata liikkumista, Se johtui vaan kivuista. Niin varmasti tekikin, liikkuminen oli hankalaa kivun vuoksi. Mutta kivut osittain tuli siitä valtavasta ylipainosta. Kuitenkin hammasta purren aloitin kävelyn. Ensi alkuun vaan muutamia satoja metrejä, kerran pari päivässä. Ihan mukavasti alkoikin sadat metrit vaihtumaan kilometreiksi. Selkäkipu kyllä hävisi. Fibrokivut on ja pysyy, ne ei liikkumalla katoa mutta alkoivat pysymään paremmin hallinnassa. 

Kivut kestää paremmin musiikkia kuunnellessa.

En voinut kuvitellakaan kuinka paljon aloin pitää rauhallisesta kävelystä. Olen aina inhonnut sitä. En lenkkeillyt laihtuakseni, ne määrät ja niillä sykkeillä lisäsivät paremminkin kestävyyttä ja aineenvaihdunta varmasti alkoi toimimaan paremmin. Pääasia oli että se tuotti itselle hyvän olon.

Paino alkoikin tippumaan. Ja syksystä seuraavaan kesään mennessä sitä olikin lähtenyt 30kg. Ei ihme että liikkuminen ja eläminen olikin huomattavasti helpompaa ja vaatteet kävi väljiksi.

Mutta ongelmat alkovat c-pap-laitteen kanssa. En pystynyt kunnolla sen kanssa nukkumaan. Minulla menee nenä tukkoon aina kun laitan makoilemaan, niin nenämaskit oli poissa käytöstä. Jäljelle jäi vain suun ja nenän peittävä maski ja se ei asettunut millään enää kunnolla kasvoille. Unihoitaja katseli alkukesän unitietoja ja sanoi että tehdään se unirekisteröinti uusiksi, nyt on jotain kummallista.

Sainkin omasta terveyskeskuksesta laitteet lainaan ja nukuin taas hyvin kun maskia ei tarvinnut pitää.

Pari viikkoa myöhemmin unihoitaja soitteli tuloksia. Minun uniapnea oli historiaa. Painon laskeminen auttoi siihen, ettei hengitystiet mene enään öisin tukkoon ja sain luopua koko laitteesta. Maski olikin jäänyt liian suureksi kaventuneisiin kasvoihin, ettei se istunut millään paikalleen. Sillä sen kanssa oli niitä ongelmia. Voi sitä ilon tunnetta kun sain kaverista luopua ja kuinka kiitollinen olenkaan sille ja lääkärille että sain vaihdettua elämäni suuntaa. Piti vain ensin itsellä hyväksyä tosi asiat ja alkaa työstämään muutosta. Ei se helppoa ollut, vaikka niin voi ehkä kirjoituksesta luulla. Ehei, monet itkut tuli itkettyä ja turhauduttua, vaan periksi en antanut.

Onko sinulla kokemuksia uniapneasta?