Epäonnistumisen pelko

Epäonnistumisen pelko on kuluttavaa. Se jatkuva asioiden jahkailu puolelta toisella vie aikaa. Päätöksen teko on hankalaa, jos kuitenkin teen väärän päätöksen. Mietin jo suunnitelmaa sille mahdolliselle epäonnistumiselle, vaikka en ole saanut edes sitä ensimmäistä päätöstä päätökseen. En tiedä mistä se johtuu, olenko sitten vaan niin epävarma ihminen. Se hajuton ja mauton. En halua olla sellainen ja silti kuitenkin vain olen. Voisinko kehittää itseäni pääsemään pois siitä jatkuvasta epäonnistumisen pelosta?

Tiedostan sen hyvin epäonnistumisen taas kohdatessa, että silloin otetaan uusi kurssi uuteen suuntaan. Aina ei mene kaikki kerralla maaliin. Epäonnistumiset ja väärät valinnat kuuluu elämään ja ne omalta osaltaan kasvattaa meitä ja vie mahdollisesti vain kohti parempaa lopputulosta. 

Lopputulos voi siltikin olla aivan erilainen mihin alun perin ollaan oltu pyrkimässä. Se vaan matkan edetessä myötä- ja vastatuulissa jalostuu juuri siihen oikeanlaiseen tulokseen. Edellyttäen että  periksi ei anneta vastatuulen puhaltaessa esteitä polullemme.

Epäonnistumisen pelko kuluttaa aivan mahdottoman paljon energiaa. Sillä energian määrän voisi kyllä kuluttaa paljon hyödyllisempääkin, esimerkiksi ihan vaan elämiseen. Onko se pelko sitten sitä, että yritetään välttää epäonnistumisesta seuraavaa häpeää? Kenties näin onkin, kun tarkemmin alkaa asiaa pohtimaan. Tästä pääseekin sitten siihen, että emme ehkä uskalla elää ihan omaa elämää. Kun pelkäämme epäonnistua toisten nähden ja mietimme mitä ne siihen sanovat. Nauravat ehkä tai puhuvat selän takana. Minua hävetti silloinkin kun tulipalo sattui omalle kohdalle. Tapahtuma jolle en itse voinut mitään enkä sitä itse ollut aiheuttanut. Silloinkin tunsin epäonnistuneeni. Ne ensimmäiset viikot olivat todella raskaista elää senkin tunteen ollessa päällä, lisänä vielä pelko, turvattomuus, ahdistus ym.

Mutta selvisin siitä. Ne tunteet oli vain käsiteltävä ja eteenpäin oli mentävä että elämä järjestyisi pikku hiljaa. Järjestyihän se, ei halutulla tavalla mutta ihan kohtalaisen hyvin kuitenkin.

Vaikka tiedostan tämän turhan epäonnistumisen pelon tunteen, niin silti se vie paljon aikaa ja energiaa minulta. Siitä en ole päässyt vielä selville, mistä se johtuu. Oma epävarmuus on varmasti yksi tekijä siinä sopassa ja myöskin se mitä muut ihmiset ajattelee. Ehkä se on sitten se häpeän tunne mitä en halua kokea. Kukaan ihminen ei aina kerralla onnistu enkä minäkään sen jahkailunkaan jälkeen.

Joten yritän päivä päivältä työstää tätä tunnetta ja asiaa eteenpäin, että energiaa riittää sitten paremmin hyödyllisempään tekemiseen. Tee sinäkin niin, jos samaistut tähän minun ongelmaan.