Naruskalla sijaitsee todella kaunis vesiputous. Sinne on pieni kävelymatka jonne lapsetkin jaksavat hyvin kävellä, noin puolisen kilometriä. Maasto on välillä vähän kivistä että varovainen täytyy olla, ettei ihan helppokulkuinen reitti kuitenkaan ole. Kumikenkiä ei välttämättä tarvitse, mutta hyvät pitävät goretex-kengät on ehkä parhaimmat tähän maastoon.
Kuinka rauhoittavalta tuntuu jo kävelymatkakin sinne putoukselle tuntuu. Hiljaisuus on lähes käsinkosketeltavaa ja stressitasot laskevat. Metsällä on niin ihmeellinen vaikutus. Kankainen maasto on mielestäni parasta kuljettavaa ja varsinkin aurinkoisella ja lämpimällä säällä tuoksu on jotenkin huumaavaa.
Itse putouksen ympärillä maasto on melko rehevää ja sammaleista. Ja kun ympärillä on vain luonnon omat äänet, niin putouksen solinan voi kuulla jo hyvän matkaa ennen kuin pääsee näkemään itse kohteen. Koskaan ei tiedä mitä eläimiä saattaa kohdalle sattua. Monesti ne kyllä väistävät ihmisen niin hyvin, ettei niitä ehdi näkemään. Harmi sinänsä. Sääskiä ja paarmoja saattaa välillä olla ihan haitoiksi asti, mutta niitä ei kannata pelätä.
Luonnon mystiikalta ei tällä reissulla voi välttyä. Jotain maagista täällä on. Sitä on vaikea sanoittaa, se täytyy itse kokea. Erämaa on aina erämaa ja sitä on kohdeltava kunnoittavasti. Tulipaikkaa alueella ei ole, mutta Naruskan Tammella on hyvä kota/laavu jossa on hyvä tulistella pois mentäessä.
Ojan verrelta kannatta katsella kasvustoakin. Ihan ajankohdasta riippuen sieltä löytyy esim. ruohokanukkaa. Myös marjoja saattaa löytyä, hillaa, mustikkaa puolukkaa.
Itse putoukselle pääsee laskeutumaan portaita pitkin. Muutoin laskeutuminen putoukselle olisi haastavaa.
Putous on kaunis ja laskee pieneen lampeen ja jatkaa siitä nimettömään järveen. Tämä pieni putous on näkemisen arvoin, vaikka on keskellä ei mitään. Pitkien asumattomien teiden takana.
Oletkos käynyt täällä?
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti