Elokuun tavoitteet

Tervetuloa elokuu! 

 

Aina pitää vähän kehittää itseään ja näin ollen laadin itselleni tavoitteita elokuulle. Huomaan muuten arjen menevän sitä samaa rataa ja varmasti on parannettavia kohteita.

1. Yritän muuttua pessimististä ainakin vähän optimistin suuntaan. Turhan usein tulee ajateltua etten kuitenkaan onnistu tai ei siitä tule mitään. Jotenkin ajatukset on muutettava positiivisempaan suuntaan. Mikään ei muutu jos en itse muutu! 
2. Kauppaostoksissa säästäminen. Ruoka ja eläminen on muuttunut melko kalliiksi ja säästämisen kohteita on löydettävä. Turhat heräteostokset saa nyt jäädä pois!
3. Ja sitten se lenkkeily. Jospa nyt saisin itseni enempi liikkeelle. Kesällä on kyllä tullut liikuttua, mutta että lähtisin ihan lenkille. Pari kertaakin viikossa kuulostaa jo melko hyvältä ja on ihan toteutettavissa. Kunhan vaan saan pyllyni pois penkistä 🙈
4. Käyn mustikassa. Talveksi on saatava taas super foodia pakasteeseen. Minulla tulee paljon käytettyä marjoja talven aikana. Mansikka ei ole oikein maistu enää pakastettuna joten muilla marjoilla on pakaste täytettävä.

Siinäpä kerraksi tavoitteita elokuulle. Toivon että pystyn nämä toteuttamaan. Lenkille lähtö taitaa olla se pahin haaste. Vaikka se on minulle kuitenkin mieluista ja tavallaan rentouttaa kun samalla saan kuunneltua musiikkia tai äänikirjaa. Huomaan kyllä kehossani kun säännöllistä liikuntaa ei ole nyt ollut. 

Näillä mennään nyt eteenpäin. Kuun lopussa voi sitten tehdä yhteenvedon miten tavoitteiden kanssa on käynyt. Nautitaan kuitenkin vielä kesäisistä päivistä 💕

Terveesti itsekäs

Monesti tulee laitettua aina toiset etusijalle kun on hyvinvoinnista kyse. Kun joku pyytää apua, ollaan heti valmiita auttamaan vaikka itsellä olisi jo pitkä päivä takana ja omia hommia tekemättä. Kuinka hyvä asia onkaan että autamme läheisiämme, kunhan se ei tapahdu sen varjolla että emme muista siinä hetkessä myös pitää huolta itsestämme. 

Minulla on ollut todella vaikeaa löytää sitä tervettä itsekkyyttä itsestäni. En ole ajoissa osannut tai uskaltanut vetää rajoja omaan kohteluuni ja sen seurauksena minusta on tullut todella arka ihminen. Olen kokenut että minulle elämä ei anna ihan kaikkeaan kun en oikein uskalla elää sitä kunnolla. 

Onneksi kuitenkin osasin kääntää kelkkani ennen kuin totaalinen uupumus iski. Siltikin se on jättänyt lähtemättömät jäljet sisälleni ja se vaikuttaa edelleenkin käytökseeni. Minun vetäessä rajat, oli selvää että osa ihmisistä katoaa ympäriltäni. Se oli vaan tehtävä jos aikoi itse selvitä siitä kaikesta. Helppoa se ei ollut, mutta näin jälkikäteen vois sanoa että se kannatti.

Se ennen vanhainen puhumattomuuden kulttuuri joka minulle on lapsesta asti opetettu, on myös vaikeaa saada nyt itsestäni pois. Ei omia ongelmia ja mielen päällä olevia asioita ehkä kannata yksistään miettiä öisin. Niistähän voi puhua vaikka ystävällä. Jaettu huoli on jo hieman pienempi ja ystävän kommentit saattavat antaa paljonkin uutta näkökulmaa asioiden läpikäymiseen tai ne voi jopa ratketa. Tätäkin olen opetellut. Ja lisäksi vielä hyvin tuloksin.

Eikä nykyaikana ole mikään tabu käydä puhumassa ihan vaikka psykologin kanssa. Minun nuoruudessa kuulin vain hullujen käyvän siellä. Oih ja voih 🙅 Onneksi tämä ilmiö on muuttunut jo ihan arkipäiväksi ja monet nuoretkin käyvät puhumassa ammattilaisen kanssa ihan omasta tahdostaan.

Tuntuu kyllä siltä että vaikka ikää karttuu, niin uutta opittavaa silti on koko ajan. Ihan koko ajan. Ehkä suurin oppi on kuitenkin se että itseensä kannattaa panostaa. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi. Se on se ja sama vaikka haet muiden puolesta kuun taivaalta, niin muista ettei se vie sinua välttämättä yhtään parempaan suuntaan. Opettele vetämään ne terveet rajat ja myöskin sanomaan ei, ajoissa. 

Oma hyvinvointi on kuitenkin loppujen lopuksi se tärkein. Sen ylläpitäminen ja vaaliminen. Menetettyä terveyttää on vaikea saada takaisin.

Omassa elämäntapamuutoksen alussa jouduin toden teolla tämän itsekkyyden opettelemaan. Se vastuu omasta itsestä on vain sinulla itsellä. Se vastuu on kuitenkin niin suuri ja sitä täytyy jaksaa kantaa ihan loppuun saakka. 

Kun sinä voit hyvin niin se varmasti heijastuu perheeseenkin, kun jaksaa paremmin olla siinä arjessa mukana ja läsnä. Maailma ei kaadu jos joskus jää väsymyksen vuoksi imuroimatta tai vessa pesemättä. Ne siivoukset odottaa. Tai vaikkapa haluatkin käväistä lenkillä ennen kun alat laittamaan puhtaita vaatteita kaappeihin. Tai otat vaan ihan omaa aikaa. Nämä ovat sitä pientä hyvää itsekkyyttä.

Isompia on sitten ne kohteluun ja avun pyytämiseen vedetyt rajat. Voi pian ollakin niin että se ystävyys loppuukin siihen, kun toinen ei voi ymmärtää kun sanotkin yhtäkkiä EI. Silloin sinä olet muuttunut inhottavaksi ihmiseksi joka ei auta koskaan muita. Vaikka tilanne onkin juuri päinvastainen. Sinä et itse saa vastapalveluksia tältä tyypiltä. Silloin on hyvä miettiä menettääkö siinä ystävyydessä kuitenkaan mitään. Ehkä sen ettei itse pala loppuun hänen kanssaan.

Terve itsekkyys on mielestäni sitä, että että pidät huolta jaksamisestasi ja itsestäsi. Uskoisin että tähän terveeseen itsekkyyteen kuuluu opetella myös tuntemaan itsensä. Täytyy tietää mihin ne rajat vetää.  

Sairastakin itsekyyttä on, jos ei koskaan osaa asettua toisen tilanteeseen. Ei olla valmiita auttamaan tai joustamaan missään. Tai tehdään se marttyyrimaisesti ja siitä avusta muistutellaan suurin piirtein joka päivä. Silloin ollaan itsekkäitä ja röyhkeitä ihan itsekkäistä syistä!

Kullaojan vesiputous

 Naruskalla sijaitsee todella kaunis vesiputous. Sinne on pieni kävelymatka jonne lapsetkin jaksavat hyvin kävellä, noin puolisen kilometriä. Maasto on välillä vähän kivistä että varovainen täytyy olla, ettei ihan helppokulkuinen reitti kuitenkaan ole. Kumikenkiä ei välttämättä tarvitse, mutta hyvät pitävät goretex-kengät on ehkä parhaimmat tähän maastoon.

 Kuinka rauhoittavalta tuntuu jo kävelymatkakin sinne putoukselle tuntuu. Hiljaisuus on lähes käsinkosketeltavaa ja stressitasot laskevat. Metsällä on niin ihmeellinen vaikutus. Kankainen maasto on mielestäni parasta kuljettavaa ja varsinkin aurinkoisella ja lämpimällä säällä tuoksu on jotenkin huumaavaa.

 

Itse putouksen ympärillä maasto on melko rehevää ja sammaleista. Ja kun ympärillä on vain luonnon omat äänet, niin putouksen solinan voi kuulla jo hyvän matkaa ennen kuin pääsee näkemään itse kohteen. Koskaan ei tiedä mitä eläimiä saattaa kohdalle sattua. Monesti ne kyllä väistävät ihmisen niin hyvin, ettei niitä ehdi näkemään. Harmi sinänsä. Sääskiä ja paarmoja saattaa välillä olla ihan haitoiksi asti, mutta niitä ei kannata pelätä.

Luonnon mystiikalta ei tällä reissulla voi välttyä. Jotain maagista täällä on. Sitä on vaikea sanoittaa, se täytyy itse kokea. Erämaa on aina erämaa ja sitä on kohdeltava kunnoittavasti. Tulipaikkaa alueella ei ole, mutta Naruskan Tammella on hyvä kota/laavu jossa on hyvä tulistella pois mentäessä.

Ojan verrelta kannatta katsella kasvustoakin. Ihan ajankohdasta riippuen sieltä löytyy esim. ruohokanukkaa. Myös marjoja saattaa löytyä, hillaa, mustikkaa puolukkaa.

Itse putoukselle pääsee laskeutumaan portaita pitkin. Muutoin laskeutuminen putoukselle olisi haastavaa.

Kävin joskus ennen portaitakin putouksella, mutta silloin en päässyt jyrkännettä alas. Seuraavalla kerralla menimme sinne eri kautta, että olimme alhaalla jo jo suoraan vain huomataksemme että sinne olikin ilmestyneet hyvät portaat.

Putous on kaunis ja laskee pieneen lampeen ja jatkaa siitä nimettömään järveen. Tämä pieni putous on näkemisen arvoin, vaikka on keskellä ei mitään. Pitkien asumattomien teiden takana.

Oletkos käynyt täällä?

Kesäinen mansikkaherkku ketona

Nyt on mansikoiden parasta aikaa ja ketoillessakin voi marjoja käyttää kohtuudella. Minulla tosin kesällä niitä menee vähän enemmänkin, kun ovathan marjat tuoreena kaikista parhaimpia. Tässäpä helppo ohje maistuvaan jälkkäriin tai muuten vain herkkuhetkeen.

Tarvitset vain 

-mansikoita

-kermaa

-ja halutessasi jotain makeutusta

 

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää haluamasi makeutus, jos tarvitset. Pilko mansikat paloiksi. 

Kokoa ne korkeaan lasiin kerroksittain ja nautiskele vaikka terassilla.

Helppoa ja hyvää. 

Minullakin kasvaa entisen kotini pihalla vielä mansikoita. Päivittäin saa käydä keräämässä kun kypsyvät pikku hiljaa. 

 Tämä arabian mansikkapomona-sarja on kyllä kaunis. Muutenkin vanhat astiat on minun mieleen. Ne on jotenkin niin yksinkertaisen kauniita. 

Epäonnistumisen pelko

Epäonnistumisen pelko on kuluttavaa. Se jatkuva asioiden jahkailu puolelta toisella vie aikaa. Päätöksen teko on hankalaa, jos kuitenkin teen väärän päätöksen. Mietin jo suunnitelmaa sille mahdolliselle epäonnistumiselle, vaikka en ole saanut edes sitä ensimmäistä päätöstä päätökseen. En tiedä mistä se johtuu, olenko sitten vaan niin epävarma ihminen. Se hajuton ja mauton. En halua olla sellainen ja silti kuitenkin vain olen. Voisinko kehittää itseäni pääsemään pois siitä jatkuvasta epäonnistumisen pelosta?

Tiedostan sen hyvin epäonnistumisen taas kohdatessa, että silloin otetaan uusi kurssi uuteen suuntaan. Aina ei mene kaikki kerralla maaliin. Epäonnistumiset ja väärät valinnat kuuluu elämään ja ne omalta osaltaan kasvattaa meitä ja vie mahdollisesti vain kohti parempaa lopputulosta. 

Lopputulos voi siltikin olla aivan erilainen mihin alun perin ollaan oltu pyrkimässä. Se vaan matkan edetessä myötä- ja vastatuulissa jalostuu juuri siihen oikeanlaiseen tulokseen. Edellyttäen että  periksi ei anneta vastatuulen puhaltaessa esteitä polullemme.

Epäonnistumisen pelko kuluttaa aivan mahdottoman paljon energiaa. Sillä energian määrän voisi kyllä kuluttaa paljon hyödyllisempääkin, esimerkiksi ihan vaan elämiseen. Onko se pelko sitten sitä, että yritetään välttää epäonnistumisesta seuraavaa häpeää? Kenties näin onkin, kun tarkemmin alkaa asiaa pohtimaan. Tästä pääseekin sitten siihen, että emme ehkä uskalla elää ihan omaa elämää. Kun pelkäämme epäonnistua toisten nähden ja mietimme mitä ne siihen sanovat. Nauravat ehkä tai puhuvat selän takana. Minua hävetti silloinkin kun tulipalo sattui omalle kohdalle. Tapahtuma jolle en itse voinut mitään enkä sitä itse ollut aiheuttanut. Silloinkin tunsin epäonnistuneeni. Ne ensimmäiset viikot olivat todella raskaista elää senkin tunteen ollessa päällä, lisänä vielä pelko, turvattomuus, ahdistus ym.

Mutta selvisin siitä. Ne tunteet oli vain käsiteltävä ja eteenpäin oli mentävä että elämä järjestyisi pikku hiljaa. Järjestyihän se, ei halutulla tavalla mutta ihan kohtalaisen hyvin kuitenkin.

Vaikka tiedostan tämän turhan epäonnistumisen pelon tunteen, niin silti se vie paljon aikaa ja energiaa minulta. Siitä en ole päässyt vielä selville, mistä se johtuu. Oma epävarmuus on varmasti yksi tekijä siinä sopassa ja myöskin se mitä muut ihmiset ajattelee. Ehkä se on sitten se häpeän tunne mitä en halua kokea. Kukaan ihminen ei aina kerralla onnistu enkä minäkään sen jahkailunkaan jälkeen.

Joten yritän päivä päivältä työstää tätä tunnetta ja asiaa eteenpäin, että energiaa riittää sitten paremmin hyödyllisempään tekemiseen. Tee sinäkin niin, jos samaistut tähän minun ongelmaan. 

Ruokavalion merkitys kipuun.

Kerron tässä nyt omaa tarinaa ja omia kokemuksia, miten ruokavalio vaikuttaa minun reumasairauden kipuihin. Olen näistä kivuista kärsinyt jo vuosikausia ja lääkkeitä on kokeiltu jos jonkinmoista. Sellainenkin lääkekokeilu oli joka meinasi viedä hengen. Reumalääkkeethän on tavattoman kalliita ja lääkekatto olikin useimmiten täynnä jo tammikuussa.  Aamut oli todella hankalia, kävely teki kipeää ja jäykkyys jaloissa jatkui pitkälle iltapäivään. Kipu hallitsi elämääni niin monet vuodet ja tavallaan siihen tunteeseen turtuu.

Silloin söin ihan tavallista ruokaa. Toki se oli hyvinkin ravinneköyhää, kun lautasella oli lähes päivittäin paljon riisiä tai makaronia. Sellaista helppoa ja halpaa ruokaa.

 Jotain juttua olin kuullut ruokavaliosta, joka mahdollisesti auttaa reumaattisiin kipuihin. Karppaus oli minulle jo tuttua ennestään, olin kokeillut sitä painonpudottamiseen. Siihen se toimikin. Vuosien saatossa karppaus oli muuttunut ketogeeniseksi ruokavalioksi ja aloinkin siihen sitten syvemmin perehtymään. Yritin aloittaa ketoa asteittain että pudottaisin pikku hiljaa aina jonkin aineosan pois, mutta ketoilu vei mennessään ja siirryin suoraan syvään päätyyn. Alussa tietenkin oli tälläiselle sokerihiirelle hankalaa olla ilman päivittäistä sokeriannosta, vaan periksi en antanut. Aloin samalla liikkumaan hieman enemmän ja se helpotti sitä sokerin tuskaa. Kävelylenkit sen sijaan aiheutti myös tuskaa, kun kivut tietenkin yltyi yhtäkkisestä liikkumisesta. Siinäkään en antanut periksi. Pian huomasin että kävely helpottaa ja jäykkyys alkoi helpottamaan. Ruokavaliostani puutui kokonaan viljat, sokerit ja perunat. Ei leipää, ei pullaa, ei riisiä, ei makaronia, ei perunoita. Tilalle tuli paljon salaattia ja kasviksia. Muutaman kuukauden kuluttua veriarvot alkoi normalisoitumaan. CRP minulla oli aina koholla- se normalisoitui. Reumapolilla ei koskaan kukaan kannustanut minua alkamaan ketogeeniselle ruokavaliolle. Syön edelleen ketosti, lihaa, kalaa, rasvaisia juustoja ym. puhdasta ruokaa.

Ei ole lautasella enää ranskalaisia.

Sokerit ja viljat sai minun kehon tulehdustilaan. Ja todella kipeäksi. Lääkkeitä olen saanut vähennettyä, mutta kokonaan ne ei ole pois jääneet vaikka niin sitä toivoinkin. Olen tyytyväinen jo vähennykseenkin. Pystyn nykyään kävelemään pitkiäkin matkoja vaikeuksitta, ensin se alkoi muutamista sadoista metreistä. Jaksan huomattavasti paljon paremmin, olo on virkeä ja jatkuva väsymys on väistynyt.

Uskon nyt täysin että joihinkin sairauksiin pystyy ruokavaliolla vaikuttamaan. Se tietenkin on yksilöllistä ja se mikä käy minulle, ei välttämättä sovi sinulle. Ehkä kuitenkin kannattaa kokeilla, tehdä pieniä muutoksia ruokavalioon. Parempia valintoja, niitä varmasti pystyy jokainen tekemään. En missään nimessä ole lääkevastainen, käytänhän minä niitä itsekin. 

Ketobageleita.

Oletko sinä hyötynyt jollain tavalla jostain ruokavaliosta? Kerro kokemuksia :)

Elämäntaparemontin kompastuskivi

Yleensä elämäntaparemontti alkaa innokkaasti. Aletaan odottamaan muutoksia, joita kehossa alkaa tapahtumaan. Monestihan remonttipäätös tulee tehtyä painon vuoksi, että sitä saisi pudotettua. Eikä siinä mitään väärää ole, oli se syy mikä tahansa, niin aina oman terveyden edistäminen on kotiinpäin.

Pala kakkua, ei se haittaa

Remontin edetessä tuloksia on voinut tullakin jo runsaasti. Energiaa riittää ja mieli on positiivinen. Sitä vähän elää kuin voittaja. Pikkuhiljaa alkaa niitä "sallimisia" tulla eteen. Olen nyt ansainnut tämän suklaan, kun kävin salilla. Ja sitten se jää päälle. Siitä suklaasta tai palasta kakkua tulee se arkipäivä. Menee kuukausia ja ehkä vuosi, huomaatkin taas olevasi siinä samassa lähtötilanteessa, kuin aikaisemminkin. Tai ehkä pahemmassakin jamassa.

Välillä hajottaa!!

Mikä tässä meni pieleen? Eikö remontti tuottanutkaan tulosta?

Tuloksia toki tuli ja vielä hyviä sellaisia. Mutta sitten alkaakin se vaikein osuus. Eli sen elämäntaparemontin muuttaminen elämäntavaksi. Että saadaan ylläpidettyä sitä haluttua tulosta. Se ei ole läpihuutojuttu kaikille. Se vaatii ponnisteluja, epäonnistumisia ja onnistumisia. Herkkupäiviä voi pitää, mutta tuskin haluat niistä jokapäiväisiä. Kompurointikaan ei haittaa, kunhan sieltä noustaan suhteellisen nopeaan ylös ja jatketaan matkaa.

Varmasti tiedät sen, mikä on johtanut sinut siihen huonoon elämäntilanteeseen, niin älä palaa siihen enää. Tai jos palaat, niin tiedät ainakin mikä siellä odottaa. Se vanha tuttu elämä. Vai kiinnostaako sittenkin se vähän haasteellisempi vaihtoehto, jossa voit kuitenkin paremmin. 

Tie voi olla pitkä ja kivinen.

Miksi minä tästä kirjoitan? No siksi, kun olen itsekin kulkenut tämän kivikon päästä päähän. Käynyt siellä palkintopallilla ja lopulta ollut siellä kivikon toisessa päässä taas. Ehkä nyt olen oppinut sen, ettei juhlia jatketa liian pitkään.

Nykyään saa elämäntaparemonttiin apua, monelta suunnalta. Eikä varmasti ole helppo valita sitä yhtä tiettyä. Kokeilemalla se oma juttu varmasti löytyy.

Netistä löytyy pilvin pimein valmennuksia. Omasta terveydenhuollosta saa myös apua. Facebookissa ja Instagramissa on myös omia yhteisöjä, joista saa vinkkejä ja apua ongelmiin. Näissä yhteisöissä on mukana myös se kannustava vertaistuki, joka voi olla myös ratkaisevassa asemassa että elämäntaparemontti jää pysyväksi elintavaksi.

Jos käy niin, että joku kerta muutos on mennyt pipariksi, niin sitten vaan uutta remppaa käyntiin. Ihminen on erehtyväinen ja opiksi voi ottaa. Hyppää innolla mukaan uuteen nousuun kohti pysyvämpää  ja hyvinvointista elämäntapaa. Tsemppiä, sinä onnistut vielä!!

Rentoutumisen merkitys

 Hektisen arjen keskellä on hyvä muistaa rentoutua välillä. Jännitys voi kiristää lihaksia ja se taas osaltaan vähentää ääreisverenkiertoa. Rentoutumisella saadaan aikaan elimistössä hyvinkin suotuisia vaikutuksia

- verenpainen ja syke laskee

- stressihormonien eritys vähenee

- oksitosiinin eritys lisääntyy

- kudokset saa paremmin happea ja ravinteita

-ääreishermosto rauhoittuu

-vastustuskyky paranee

Miten sitten rentoudutaan?

Pieni kävelylenkki ulkona. 

-varsinkin silloin, jos se katkaisee vaikka kovin kiireisen työpäivän. Tarkastele samalla ympäristöä, kuuntele sen ääniä tai hiljaisuutta. Tähän riittää jo se 5 min. Tämän jälkeen asiat voi nähdä jo eri valossa ja pulmat voi olla helpompi ratkaista.

Musiikin/ äänikirjan kuuntelu. 

-kuulokkeet päähän ja samalla hoituu kotityöt siinä kuuntelun lomassa kuin huomaamatta. Tai ihan vaikka sohvalla viltin alla lepäillessä.

Sauna/ lämmin suihku.

-lämpö rentouttaa lihaksia ja samalla mieltäkin.

Jooga.

-rauhallinen liikunta selventää ajatuksia ja on hyväksi myös keholle.

Uni

-hyvien ja pitkien yöunien jälkeen mielikin on jo rentoutuneempo.

Ulkoilu

-vaikka pidemmän kaavan kautta. Metsä tuo oman lisänsä siihen omine myönteisineen vaikutuksineen.

Rentoutuminen on sellainen juttu, että jokaisella on omat kokemuksensa siihen ja varmasti ne omat keinon löytyy. Jollekin ei sovi tiedostava hengitys. Kun eihän se v..tutus hengittelemällä katoa. Toisella se voi hyvinkin vaikuttaa. Kupponen lämmintä juomaa voi olla johonkin hetkeen, kuin nappi silmään. Ja tarviiko nykyään olla ihan joka hetki tavoittevissa. Voiko puhelimen laittaa äänettömälle tai jopa sammuttaa joskus hetkeksi?

Uskoisin kuitenkin, että on helpompi rentoutua, kun elämän kaikki osa-alueet on kutakuinkin hallinnassa.

Kuitenkin se, että pystymme rentoutumaan kaiken keskellä, on hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeää. 

Matala-asteisen tulehduksen hoito kotikonstein.

 Matala-asteinen tulehdus, eli inflammaatio tarkoittaa tulehdustilaa, jossa elimistön tuottamat tulehduksen välittäjäaineet erittyy verenkiertoon. Se on rasvakudoksen toimintahäiriö. Tämän pystyy helposti mittaamaan laboratoriossa CRP-testillä. Toki samalla testillä mitataan muitakin tulehduksia, mutta jos ei mitään infektion oireita ole, niin silloin matala-asteinen tulehdustila on mahdollinen. Tämä on sillä tavalla salakavala seuralainen, ettei siinä muita oireita ole, kuin tuo kyseisen crp:n  nousu. Ulkoisista tekijöistä voi antaa viitteitä esim. ylipaino, ruokavalio, liikunta ja suoliston kunto. 

Tämä salaa jylläävä pikku paholainen voi vaurioittaa verisuonia, keuhkoputkia, niveliä ja aivoja sekä lisätä kiputiloja. Myöskään ei ole poissuljettu, että se lisää riskiä sairastua mm. verenpainetautiin, uniapneaan, maistisairauksiin ja MS-tautiin. 

Jos nyt kuitenkin käy niin, että tulehdustila sinulta löytyy, niin ei hätää, siitä voi hyvinkin nopeasti päästä eroon.

Nämä kaikki keinot ei välttämättä ole sieltä terveydenhoidon kirjasta, vaan kerron mistä itse olen hyötynyt tässä tilanteessa.

Ensinnäkin jätin sokerit ja viljat pois ruokavaliosta, kokonaan. Aloin syömään puhdasta ruokaa. Paljon hyvälaatuista lihaa ja kasviksia. Peruna jäi myös pois ja enkä oikeastaan ole sitä edes kaivannut. Kotimaisia marjoja on tullut käytettyä enemmän kuin ennen. Niistä on samalla saanut vitamiineja. Liikuntaa lisäsin. Oikeastaan vain kävelylenkkejä, ei sen kummoisempaa. Kävely on muuten vallan mainio liikuntalaji. Ihan liian vähän arvostettu. Paino kun tippui, niin samalla hiipui matala-asteinen tulehdus minun elimistöstä. Alle puoli vuotta ja arvot oli ihan normaalit. Sitä ennen ne ei olleet sitä tasoa vuosikausiin. Jatkan edelleen omaa ruokavaliotani. Sokeri on minun kohdalla yksi tekijä, joka ylläpiti sitä tulehdusta.

Sitten on myös listattu elintarvikkeita, joilla on suotuista vaikutus inflammaatioon ja niitä ovat:

-marjat

-pähkinät ja mantelit

-kasvikset

-hapanmaitovalmisteet

-vihreä tee

-kaura

Näitä lisäämällä pitäisi sinunkin elimistön alkaa voida paremmin. Tietysti myös vähän katsoa, mitä muuta sinne suuhunsa laittaa. Ei haittaa jos välillä lipsahtaa muutakin, kunhan muistaa taas palata sieltä raiteelta pois. Kannattaa kokeilla.

Henkinen kasvu

 Olen luonteeltani ujo ja hiljainen. Viimeisen parin vuoden aikana olen työstänyt näitä ominaisuuksiani vähän paremmalle tolalle. Oikeasti kun vähäinen sosiaalinen elämäni oli muutoinkin hiljaista, niin ujous vie sen lopunkin pois elämästäni. Olen pala kerrallaan rakentanut myös itsetuntoani paremmaksi. Siihen minulle löytyi hyväksi välineeksi some, tarkemmin Instagram. Siellä olin paljon elämäntapamuutos-tilien parissa. Enimmäkseen ne ensin käsittelivät painonpudottamista, mutta myöhemmin mukaan liittyi myös henkisen puolen kasvun- sivustotkin.

Muutosmatkalla.

Nyt kun olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin, niin en voi kun hämmästellä millaisia adjektiiveja he minusta sanovat. Kuinka paljon on tullut kehuja siitä, että olen helposti lähestyttävä ja aito oma itseni. Sellainen juuri tahdon ollakin. Nämä uudet ihmiset eivät ehkä tunne sitä vanhaa minää ja sen vuoksi kehut tuntuvat niin oudoilta. Enhän minä ennen ole saanut suutani juurikaan auki. En kyllä vieläkään saa tarpeeksi usein, mutta parannusta on tullut roimasti. Voi kyllä olla, että painon putoaminen on yksi niistä syistä, joka on tuonut lisää itsevarmuutta. Vaikka näin se ei saisi olla. Lisäksi se some-yhteisö missä olen mukana, on ollut hyvin kannustava. Sieltä on saanut apua ja vinkkejä ruokavalioon, kuin myös tähän henkisen kasvun matkaankin. 

Tupasvillat.

Minun kasvun tie jatkuu yhä. Teen jo pieniä videonpätkiä Instagramiin ja facebookiin. Helppoa se ei ole, mutta en usko että voin kehittyä muuten, jos en pienissäkään määrin kykene haastamaan itseäni. Itsellä minulla se työ on kuitenkin lopulla tehtävä. Oli kyse sitten painonhallinnasta tai henkisestä kasvusta. Apua ja vinkkejä otan mielelläni vastaan, mutta vastuu jää minulle, miten niitä käytän tai käytänkö ollenkaan. Ensi alkuun minulle oli tärkeää vain se, että paino tippui. Ja odottelinkin aikaa, että se muuttuu siitä siihen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ja muuttuihan se. Pikkuhiljaa se jalostuu vielä paremmaksi ja hienosäädöillä tästä saa pysyvämmän olotilan.

Syksyistä ulkoilua.

Hyvinvointia luonnosta.

Tiesitkö että viiden minuutin metsässä kuljeskelu tuo terveysvaikutuksia? Näin se vain on.  Lyhytkin aika luonnossa kohottaa mielialaa. Ja kun aikaa vähän pidentää, niin verenpaine ja stressitasot alkavat laskea. Aika edullista oman terveyden ylläpitoa ja huoltoa.  Itse tykkään kulkea vanhassa käsittelemättömässä metsässä, missä kuuluu luonnon kaikki äänet ja pystyy hyvin havainnoimaan ympäristön.

Luonnon taidetta.

Ei pidä vähätellä myöskään fyysistä kuntoa, mikä tulee myöskin metsissä liikkuessa kuin huomaamatta. Fyysisen kunnon heikkeneminen on yksi isoimpia sairastavuuksien syitä. Kävelyä liikuntana ei pidä missään nimessä vähätellä. Ja varsinkin epätasainen maasto lisää tasapainoa. Helppoa ja halpaa liikuntaa siis. Toki metsäkään ei kaikkea paranna, mutta jos jotakin, niin eteenpäin se on sekin. 

Kaunista ruskaa.

Luonnossa liikkuessa tulee yleensä nälkä. Ja makkara on se retkeilyn suurin herkku. Aina ei ole tulentekoon mahdollisuuksia, joten reppuun voi tehdä valmiiksi vaikka leivät. Tai pyöräytä smoothie valmiiksi pulloon. 

Retkeily on kaikkien oikeus. Valitaan vaan reitti retkeilijöiden mukaan. Lähimetsät tarjoaa lapsille monta ihmeellistä asiaa ja niitä voi yhdessä tutkia. 

Nokipannukahvit maistuu aina!

Blogin aloitus

Täällä blogia aloittelee 44v. keski-iän kynnyksellä oleva Sallalainen nainen. Olen ikäni asunut täällä ja luultavasti tulen asumaankin.  Olen naimisissa ja minulla on kolme lasta. Luonto on minulle tärkeä. Olen kasvanut porojen parissa ja vieläkin ne kuuluvat elämääni. Yhdessä välissä työskentelin lammasfarmarina, mutta terveys ei sitä kovaa työtä kestänyt, niin siitä oli luovuttava. Nykyään etsin vähän paikkaani. Tykkään tehdä somejuttuja, mutta nekin on vielä ihan alkutekijöissään. 

   

Blogiini kirjoittelen hyvinvoinnista ja terveydestä, omasta arkisesta elämästäni.

Nyt kun ikää on kertynyt jo reilusti päälle neljänkymmenen niin oma hyvinvointi on alkanut kiinnostamaan huomattavasti enemmän kuin nuorempana. Ennen sitä ajatteli että aikaa on loputtomasti, mutta kuitenkin se aika on rajallinen ja jos kehosta ei pidä huolta, se rapistuu kyllä ennen aikojaan.

Vielä ei ole minullakaan myöhäistä muuttaa suuntaa kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Tästä se matka vasta alkaa. Tule mukaan 😊